Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
18.08.2007 - 18:01
Minä veisasin lapsena virsiä naapurissa
Lauloin värisevän äänen mukana

Saappaat jalassa
Juosten pellon poikki
Kun syksyllä oli pellossa sänki

Minä söin keksejä kun isä oli kuivurilla
Ryppyisen naisen käsistä sain punaista mehua

Kylä täynnä mummoja ja pappoja

Tänään enää mustat ikkunat kadonneissa taloissa






Tuima kirjoitti 18.08.2007 - 19:11
Haikea, kaunis, nostalginen. Pidin paljon. Ensin vain piti vähän maalailla, että sai runon esiin. Olisko se sitä kummaa?
Kottarainen kirjoitti 18.08.2007 - 19:51
Kiitos!
Aino kirjoitti 18.08.2007 - 20:42
Elävää kuvausta, vei minut lapsuuteen ja isän seurassa lahdenpoukamaan savulahnan tuoksuja haistamaan.
helanes kirjoitti 18.08.2007 - 20:42
Eihän kottarainen muuta, eihän.
helanes kirjoitti 18.08.2007 - 20:47
Kas kummaa mitä lienen kirjoittanut.
Akkaparka kirjoitti 19.08.2007 - 00:02
Voi, miekii söin keksii kuivuril. Mehut join mummon luon, hää ko asu iha siin vieres. Kiitoksii ko sain siel viel käyvä tään runon mukan. Viel siel asutaa, mut piisannooks kuivuril töitä ennää.
Kottarainen kirjoitti 19.08.2007 - 07:30
Kiitos kaikille!
Riuku kirjoitti 19.08.2007 - 10:41
On ihan ylihaikeaa palata juuri tuollaisiin paikkoihin, joista ihmiset ovat syystä tai toisesta lähteneet pois...
Isopeikko kirjoitti 19.08.2007 - 12:35
Kyl nekin maat ja mannut viäl joku naapur ostaa. Muistot saa pittää.
Genoveeva kirjoitti 19.08.2007 - 20:48
Niin se maailma muuttuu. Yhteisiä kokemuksia monelle kaikki nuo, jotain kautta ainakin.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
Elämääni ja elämäni satuja runotytön lasien läpi katseltuna
#Kottarainen

Olen 28-vuotias luokanopettaja Satakunnasta. Perheeseeni kuuluu aviomieheni, tyttäremme, kaksi kissaa ja karjalankarhukoira Karo. Pidän runoista ja matematiikasta. Odotan jo kottaraisten saapumista ja pidän laulamisesta, vaikka se ei parhain taitoni olekaan. Teen usein kirjoitusvirheitä ja punastun helposti. Toivon, että vierailusi sivuillani ei jätä kylmää, vaan jostakin runosta pilkahtaisi lämpö sinun sydämeesi. Kiitos vierailustasi. Kaikkea hyvää sinulle toivoen, Mari.

Kottaraiset
Kottaraiset saapuvat Suomeen maalis-huhtikuussa. Väritykseltään ne ovat mustia, mutta kimaltavat kaikissa sateenkaaren väreissä valon osuessa niihin. Kottaraiset ovat mainioita matkijoita, niiden kujerrus saa hymyn huulelle. Kottaraiset pesivät pöntöissä ja syksyn tullen niitä näkee pelloilla runsaissa kottaraisparvissa. Talveksi ne sitten lentävät pois.

Kurkista wikipedian määritelmä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kottarainen
Celine Dion: Color of my love
I'll paint my mood 
in shades of blue
Paint my soul
to be with you
I'll sketch your lips
in shaded tones
Draw your mouth
to my own

I'll draw your arms
around my waist
Then all doubt
I shall erase

I'll paint the rain
that softly lands
on your wind-blown hair

I'll trace a hand
to wipe out your tears
A look to calm your fears
A silhouette of dark and light
While we hold each other
oh so tight

I'll paint a sun
to warm your heart
Swearing that we'll
never part
That's the colour
of my love

I'll paint the truth
Show how I feel
Try to make you completely real
I'll use a brush
so light and fine
To draw you close
and make you mine

I'll draw the years all passing by
So much to learn so much to try
And with this ring
our lives will start
Swearing that we'll never part
I offer what you cannot buy
Devoted love until we die
Sivupohja
Osoitteessa http://loputon.vuodatus.net/

Kiitos Sare!
Laskuri 26.3.2006