Hauraana seisoit käytävän päässä
Kukkamekossa ja pitsipaidassa
Silmissä punaista itkua
Päättäjäisistä myöhässä
Sinä annoit minulle kukan
Huilussa soi haikea suvivirsi
Olit niin pieni ja minä sain sinulta suuren ruusun
Minä olin ollut teidän ruusunvartenne
Sain poimia kukan ja puhaltaa sen tuuleen
Itkin jo eroa
Miten voin irrottaa itseni niin hauraasta
Vaikka lainassahan te olitte
Pienen hetken
Elämän polut ovat niin kovin kiireisiä
Siinä me seisoimme ja katsoimme toisiimme
Minä ajattelin miten hassua on ettemme enää koskaan tapaa
Ja yhtäkkiä sinä sanoit iloisesti "Hauskaa kesää ope!"
Silloin minä puhalsin terälehdet tuuleen